Perjantai 9.8.2013
Sopivaa miljöötä Suomen ensimmäisten koirafrisbeekilpailuiden järjestämistä varten etsittiin pitkään ja hartaasti. Lopulta valinta kohdistui Mustialan matkailu- nimiseen paikkaan Tammelassa ja parempaa paikkaa ei olisi voinut edes ollakaan. Kenttä oli iso ja hyvälaatuinen, majoitusmahdollisuudet kokolailla mukavat ja kaiken kukkuraksi paikalla oli Ravintola Iso Piippu, jossa pikkusuolaisen nälkäiset ja ohjapirtelöisen janoiset saivat helpotusta tuskaansa. Ei sillä, että koiraihmiset ikinä mitään alkoholipitoista joisivat.
Talkooporukan kisarupeama alkoi perjantaina kenttien rakentamisella, telttojen kasaamisella ja muiden tarvittavien kamojen roudaamisella. Tämän jälkeen homma jatkui tuomarikoulutuksella, jossa orkesterinjohtajana toimi päätuomarimme Ralph Grieblinger Saksasta. (toim. huom. alkuperäinen tuomarimme Sven joutui perumaan tulonsa loukkaantumisen takia)
 |
| Ralph näyttää miten homma toimii |
Tuomarikoulutuksen päällimmäisenä tarkoituksena oli kouluttaa tulevien päivien aputuomarit tehtäväänsä, mutta tilaisuus oli avoin kaikille ja tarjosikin paljon ajateltavaa ja uusia näkökulmia erityisesti freestyle-ohjelmien suunnittelua varten. Lisäksi ainakin allekirjoittaneelle jäi mieleen muistutus siitä, mistä tässä lajissa on oikeasti kyse, eli lontoolaisittain ilmaistuna "dogs catching flying discs". Tämä tarkoittaa sitä, että on aivan sama kuinka käsittämättömän vaikeita kikkoja ihminen pystyy kiekoillaan tekemään, jos koira ei saa niitä kiinni. Samoin on lähes yhdentekevää, kuinka vaikuttavia koiratanssielementtejä koirakko on ohjelmaansa sisällyttänyt, jos niissä ei ole heittoja ja koppeja mukana. Lisäksi ainakin itselle aukeni monia muitakin asioita arvostelusta, tuomaroinnista ja lajista ylipäätään. Mielenkiintoista oli esimerkiksi se, miten juuri koirafrisbeessä otetaan rodunomaisuus ja koiran yksilölliset ominaisuudet huomioon. Mutta siitä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin, joten ei siitä tässä kohtaa sen enempää.
Tuomarikoulutus jatkui pitkälle iltaan, jonka jälkeen juttua riitti vielä yhteisen illanvieton merkeissä. Mahtava alku mahtavalle viikonlopulle!
Niin ja mites Rocky? Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että äijä ei ole juuri kotikulmilta poistunut metsää ja uimarantaa pidemmälle viime kuukausina. Mutta niin vaan oli koira iloinen ja onnellinen päästessään mamman kanssa kahdestaan reissuun eikä stressannut yhtään koko illan aikana, vaikka ympärillä oli kaikenlaista hälinää. Hiano miäs! Rockyn ohjelmaan kuuluikin perjantaina vain kisapaikkaan tutustumista, lenkkeilyä ja nesteytystä.
Lauantai 10.8.2013
Ystävämme Foreca oli lupaillut kisaviikonlopulle kaatosadetta ja ukkosmyrskyjä, mutta onneksi päivä valkeni kuitenkin koirien kannalta suorastaan täydellisillä olosuhteilla: n. 17 astetta lämmintä, puolipilvistä eikä sadetta ollenkaan. Tällaisena sää pysyikin miltei koko päivän. Vain kaksi päivän viimeistä suoritusta ja palkintojenjako suoritettiin kevyessä sateessa.
Ennen kilpailuiden alkua tuomarimme Ralph piti muutaman tunnin koulutusseminaarin. Ja huhhuh, että olikin hyvä semma! Pitää melkein kirjoittaa siitäkin erikseen, muuten menee koulutuspähkäilyksi tämä matkakertomus.
Viikonlopun kilpailut olivat siis kansainvälisen Skyhoundz- kilpasarajan osakilpailu, jossa jaettiin kvalifikaatioita tulevia MM-karkeloita varten. Lauantaina kisattiin Open Class- kilpailu youth-, micro-, novice- ja expert- luokissa. Rocky ja minä osallistuimme noviisiluokkaan eli luokkaan, joka on tarkoitettu niille koirakoille, jotka eivät ole aiemmissa Skyhoundz-sarjan kilpailuissa sijoittuneet missään luokassa 4. sijalle tai paremmin. Kvalifikaatioita jaettiin ainoastaan expert-luokassa. Open Class-kilpailu koostuu kolmesta osasuorituksesta, joista ensimmäinen on freestyle, toinen Distance/Accuracy ja kolmas taas freestyle. Ensimmäisen freestylekierroksen pisteitä ei lasketa mukaan eli se ei vaikuta sijoitukseen. Normaalisti tämä ensimmäinen kierros on ns. karsintakierros, jonka jälkeen 6 parasta jatkaa seuraaviin osasuorituksiin. Nyt kilpailijoita oli kuitenkin sen verran vähän ja muutenkin haluttiin antaa kaikille kisaajille mahdollisuus saada kisakokemusta kaikista osasuorituksista, joten ketään ei karsittu pois.
Kun minä ja Rocky starttasimme ekalle freestyle- kierrokselle, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussa, hengitys muuttui pinnalliseksi ja sydän alkoi hakata miljoonaa. Sitten muistin, mitä olimme edellisenä päivänä puhuneet Ralphin kanssa kisajännityksestä (siitäkin lisää myöhemmin) ja kaikilla voimilla keskitin kaikki ajatukseni Rockyyn. Ensimmäisten sävelten kajahtaessa ilmoille tapahtui jotakin todella kummallista - unohdin jännittämisen kokonaan, unohdin tuomarit kokonaan, unohdin katsojat kokonaan. Oli vain minä, koira ja Hurriganes. Suorituksen jälkeen en olisi osannut kertoa yhtään, oliko mennyt hyvin vai huonosti tai oliko Rocky saanut edes yhdenyhtä koppia. Mieleni teki kuitenkin hurrata (ja niin taisin tehdäkin), koska oli vain niin pirhanan hyvä fiilis.
Seuraavaksi oli vuorossa D/A-kierros. Juuri ennen kehään menoa, vuoroa odotellessamme, Rocky sai hajun paikalla olleesta juoksuisesta nartusta. Ja niin sitä sitten mentiin... Koiran sai raahata puoliväkisin kehään ja siellä ollessa suurin osa ajasta meni nurmikkoa nuoleskellessa. Kaipa me pari heittoa saatiin tehtyä, kun jotain pisteitä irtosi, mutta suoraan sanottuna meni harakoille tämä rundi. Jotenkin tähänkin onnistuin suhtautumaan hyvin, ajatellen että no tämähän on meille se vaikea juttu ja sille ei voi näin kisatilanteessa yhtikäs mitään.
Kolmantena eli viimeisenä kierroksena oli taas freestylea. Jotakin todella maagista oli tapahtunut, sillä oma keskittyminen oli jälleen 100% koirassa eikä jännittämisessä. Taaskaan en olisi suorituksen jälkeen voinut antaa analyysia siitä, miten meillä meni, mutta fiilis oli katossa ja pisteitäkin tuli vielä hieman enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Myöhemmin katsoin meidän ohjelman videolta ja totesin, että kyllä mulla on vielä hirvittävän paljon parannettavaa kaikissa heitoissa, mutta Rocky kompensoi heittäjän puutteita hyvällä koppitekniikallaan. Hyppytekniikkaa puolestaan pitää alkaa työstämään uudestaan tässä syksyn aikana, se on hieman huonontunut ajan saatossa.
Ensimmäisen päivän uurastus palkittiin yhteispisteillä 60,5 ja ykkössijalla.
Sunnuntai 11.8.2013
Sunnuntaina aloitettiin heti aamulla Sport Division- kilpailu, jossa minä ja Rocky kilpailtiin myös. Luokkajako oli sama kuin eilenkin ja me jälleen osallistuimme noviisiluokkaan. Lisäksi Rocky toimi lainakoirana toiselle ohjaajalle, jonka oma koira oli juoksussa eikä siksi voinut osallistua. Lainahommissa Rocky kilpaili expert-luokassa.
Sport Divisionissa tehdään kaksi osasuoritusta, jotka molemmat ovat D/A-kierroksia. Rocky teki hyvää työtä molemmilla rundeilla ja koppasi kaikki heitot, jotka edes joidenkin fysiikan lakien perusteella ovat kopattavissa. Itselle siis jälleen kerran heittotreeniä... Lainaohjaajan kanssa oli hieman kommunikaatiovaikeuksia ekalla kierroksella, mutta tokalla rundilla meni jo huomattavasti paremmin. Aikaa toki kului, kun Rocky kuuliaisena koirana etsi minut talkoolaisten teltasta ja palautti joka kiekon minulle. Hassu eläin.
Sunnuntain saldona oli minulla ja Rockylla kakkossija sekä lainaohjaajan kanssa kolmossija. Nyt on plakaatteja takanreunukselle ja sponsorimme FitDogin palautusjuomaa koiralle ;) Sport Divisionin lisäksi sunnuntaina kilpailtiin Pairs Freestyle ja Extreme Distance, joissa nähtiin paljon hienoja hienoja suorituksia.
Kokonaisuudessaan kilpailut olivat upea startti upealla lajille Suomessa. Yleisöä olisi paikalle voinut eksyä enemmänkin, mutta tunnelma oli silti hieno. Kaikki kannustivat toisiaan, tuttuja ja tuntemattomia, tsemppasivat ja toivoivat toisilleen parasta. Iloisia ihmisiä, iloisia koiria ja rento meininki. Tätä on koirafrisbee parhaimmillaan!
