Kesä on täällä ja meidän lauma on nauttinut siitä täysin rinnoin. Ei ole mitään niin ihanaa, kuin koko päivän ulkona leikkivät ja illalla rättiväsyneet koirat. Porukkaa on usein ollut viikonloppuisin vauhdittamassa hurrrjan herrrttainen Hertta, joka alkaa jopa Rockyn mielestä olla ihan varteenotettava tyyppi. Aika hyvin meidän pieneltä sosiaaliselta kääpiöltä.
Rockyn kanssa ollaan treenattu kiihtyvällä tahdilla tokoa ja koirafrisbeetä. Jälkimmäinen on kyllä auttamatta jäänyt tokon jalkoihin, kun ollaan valmistauduttu ensimmäisiin avoimen kokeisiin.. Nooh, ehkäpä tässä on tätä kesää jäljellä. Sen verran sentään ollaan kiekkoiluakin silmällä pitäen tehty hommia, että ollaan tehty fillarilenkkejä ja siten kasvatettu kuntoa kesän koitoksia varten.
En kyllä tiedä yhtään mitä odottaa, kun viikon päästä mennään kokeeseen. Koira on toisaalta parempi kuin koskaan ja se tekee ihan uudella draivilla töitä. Toisaalta taas se on alkanut teknisesti rikkoa ihan niitä varmimpiakin liikkeitä. Tässä ehkä näkyy tämän kukkahattutreenailun huono puoli - tarkkuus ja suoritusvarmuus kärsii, kun poveria tulee lisää. Katsotaan miten käy.
Happya ei paljoa kokeet ja kinkerit kiinnosta, vaan se on puhtaasti keskittynyt olennaiseen eli syömiseen, nukkumiseen, leikkimiseen ja lenkkeilyyn. Ei hassummat eläkepäivät ollenkaan.
Niin ja tietysti, onhan kakaroiden kaitseminen välillä aika rankkaa puuhaa sekin.
Kakaroista puheenollen, meinasi allekirjoittaneelta sydän pakahtua kun ensimmäisen kerran näin pentueen, josta tuleva karvakorvamme kotiutuu ensi viikon lopussa. Vielä minun on tehtävä päätös kahden nartun välillä, mutta onneksi pääsen katsomaan pentuja vielä toisen kerran tällä viikolla. Joka tapauksessa sanottakoon, että pennut tuntuivat olevan kaikkea sitä, mitä niiltä toivoin ja odotin - rohkeita, iloisia, ahneita ja valtavan uskomattoman ihanan mielettömän suloisia. En vieläkään käsitä sitä, että meille ihan oikeasti tulee pentu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti