Pentuelämää

Helga on ollut meillä kohta viikon ja aika on mennyt hurjan nopeasti.

Pikku pennun puuhalistalla on kuitenkin ollut paljon kaikenlaista. Kaksi makkararuutua ollaan tehty ja nenä tuntuu toimivan kivasti - joskin eihän mulla ole mitään vertailupohjaa, kun en ole koskaan jälkihommia harrastanut. Mutta kaikki ruoka tulee tarkasti imuroitua ruudusta ja työskentely on hämmästyttävän intensiivistä noin pienelle eläimenpoikaselle. Oletan, että hyvin menee :) Nenähommien lisäksi ollaan pikkuisen harjoiteltu hihnakävelyä tuossa pihalla. Aluksi Helga oli sitä mieltä, että homma on ihan peeseestä, mutta pian se ymmärsi, että kunhan tassuttelee mukana niin saa paljon ruokaa. Fiksu tyttö.

Muuten ollaan tehty niitä juttuja, jotka omasta mielestäni ovat pennulle niitä kaikista tärkeimpiä eli leikitty erilaisilla esineillä, harjoiteltu olemaan kotona yksin ja ennen kaikkea tulemaan luokse. Ei ole mitään niin hellyyttävää, kuin täysillä korvat lepattaen luokse kirmaava pieni pentu! 

Mikäs vekotin tämä nyt sitten on... Miten tätä ajetaan?

Ahaa, sen saa suuhun!

Katso mamma, mä olen tositosi taitava!

Kurittomat korvat

Täysillä luokse!

AVO3

Sunnuntaina käytiin Rockyn kanssa korkkaamassa tokon avoin luokka -  eikä mennyt ihan niin kuin Strömsössä. 

Paikalla makaaminen 9

 Tuomarin mukaan rauhallinen ja keskittynyt, mutta välillä piti päätä maassa taasujen välissä ja välillä nosti sen ylös, joten siitä rokotti yhden pisteen.

Seuraaminen taluttimetta 8

Todella nättiä seuraamista, jes jes jes! Tuli kaavion aikana ihan kuningasfiilis. Paitsi kun juoksuosuudessa koiralla keskittyminen herpaantui, tiputti kontaktin ja jäi pariksi askeleeksi haahuilemaan. Tästä pistevähennykset.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

 En keksi mistä tuo piste lähti. Ehkäpä olisi voinut olla vielä nopeampi.

Luoksetulo 0

Aivopieru nro 1: Koira tarvitsi kaksi käskyä ennen kuin lähti tulemaan. 

Aivopieru nro 2: Mä unohdin antaa pysäyttämiskäskyn. Voi herranjestas ihminen voi olla tyhymä. Tajusin, että hitto tässähän piti pysäyttää tuo koira ilman liikkurin lupaa ja siinä vaiheessa merkkitötsä oli jo long gone. Pysähtyi kuitenkin käskyn saatuaan nopeasti ja siitä nätti siirtyminen perusasentoon. Pisteitä ei kuitenkaan näillä kikkailuilla herunnut. Meni kyllä ihan mun jännittämisen piikkiin tämä nolla.

 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 7

Kääntyi katsomaan perään.

Noutaminen 8,5

Perusasentoon siirtyessä pyöritteli kapulaa suussa. 

Kauko-ohjaus 5

Nopea siirtyminen istumaan ja siitä suoraan maahan - mitä sitä turhia käskyjä odottelemaan. Saman teki toisellakin kerralla. Tämä oli jotain ihan uutta, ei ole koskaan aiemmin tuollaista ennakointia keksinyt. 

Estehyppy 0

Takaisin tullessa kiersi esteen. Siis mitäh?? Ei ole koskaan tehnyt moista. Arrgghh. 

Kokonaisvaikutus 9

Tuomari tykkäsi, että koira on hyvin hallinnassa ja tekee iloisen rauhallista yhteistyötä. Minua kehotti kiertämään paljon kisoja, että saisin silmiinpistävän jännittämisen edes jollain lailla kuriin. 

Yhteensä saldona 116 pistettä ja kolmostulos. Tuomarina Jaana Tala.

Ja voin kertoa, että kyllä muuten nyppi. Ja nimenomaan nyppi oma jännityksestä johtuva dorkailu kehässä - koira kyllä toimisi, jos ohjaaja olisi edes jollain tasolla toimintakykyinen. Toivottavasti saan nyt nuo koiran keksimät uudet kippaskappastemput paikattua nopsaan ja sitten vaan uutta yritystä kehiin kahden viikon päästä.  Eikös kaiken järjen mukaan jännityksen pitäisi hellittää, kun nyt on pohjalla jo käyty?

Helga tuli taloon

Aufruhr Helga, tuttavallisemmin Helga vain, saatiin kotiin eilen illalla. Pikkumimmi on ollut aivan käsittämätön reipas, oikea pikku alligaattorin alku! Kotiutuminen on alkanut hienosti ja poikienkin kanssa yhteiselo on lähtenyt mukavasti käyntiin. 

Tästä se lähtee!

Kohta kotona

Kohta, ihan kohta meidän laumassamme tassuttelee yksi karvakorva enemmän. Ihanaista, harmaata hurmuria olen päässyt tapaamaan nyt jo kolmesti ja koko ajan tuntuu enemmän siltä, että juuri tuo pieni karvakasa kuuluu meille. Tänään pääsin mukaan pentujen ensimmäiselle eläinlääkärikäynnille, iso kiitos kasvattajalle siitä! Oli hienoa päästä näkemään, kuinka rohkeasti pentu lähti heti tutkimaan eläinlääkärin tiloja, ei välittänyt liukkaista tai epätasaisista pinnoista (mm. lekurin varastohuoneen hyllyille ja työkalupakkien päällehän pienen pennun piti ehdottomasti itsensä kammeta), palautui silmänräpäyksessä ikäväntuntuisesta sirutuksesta ja hakeutui aktiivisesti ihmisten lähelle ja käsiteltäväksi. Puhumattakaan tietysti kaikesta siitä koulukiusaajahengestä, millä pentu mukeloi sisaruksiaan. Ja ah siitä ahneudesta millä pentu syö! 

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kaikki pennut tuossa pentueessa ovat yhtä reippaita ja hienoja. Mutta jotenkin sitä katsoo sitä omaa pentua vaaleanpunaisten linssien läpi ja ajattelee, että meille kyllä tulee se kaikista hienoin <3

Kuulumisia

Kesä on täällä ja meidän lauma on nauttinut siitä täysin rinnoin. Ei ole mitään niin ihanaa, kuin koko päivän ulkona leikkivät ja illalla rättiväsyneet koirat. Porukkaa on usein ollut viikonloppuisin vauhdittamassa hurrrjan herrrttainen Hertta, joka alkaa jopa Rockyn mielestä olla ihan varteenotettava tyyppi. Aika hyvin meidän pieneltä sosiaaliselta kääpiöltä. 

Rockyn kanssa ollaan treenattu kiihtyvällä tahdilla tokoa ja koirafrisbeetä. Jälkimmäinen on kyllä auttamatta jäänyt tokon jalkoihin, kun ollaan valmistauduttu ensimmäisiin avoimen kokeisiin.. Nooh, ehkäpä tässä on tätä kesää jäljellä. Sen verran sentään ollaan kiekkoiluakin silmällä pitäen tehty hommia, että ollaan tehty fillarilenkkejä ja siten kasvatettu kuntoa kesän koitoksia varten. 

En kyllä tiedä yhtään mitä odottaa, kun viikon päästä mennään kokeeseen. Koira on toisaalta parempi kuin koskaan ja se tekee ihan uudella draivilla töitä. Toisaalta taas se on alkanut teknisesti rikkoa ihan niitä varmimpiakin liikkeitä. Tässä ehkä näkyy tämän kukkahattutreenailun huono puoli - tarkkuus ja suoritusvarmuus kärsii, kun poveria tulee lisää. Katsotaan miten käy. 

Happya ei paljoa kokeet ja kinkerit kiinnosta, vaan se on puhtaasti keskittynyt olennaiseen eli syömiseen, nukkumiseen, leikkimiseen ja lenkkeilyyn. Ei hassummat eläkepäivät ollenkaan. 

Niin ja tietysti, onhan kakaroiden kaitseminen välillä aika rankkaa puuhaa sekin. 

Kakaroista puheenollen, meinasi allekirjoittaneelta sydän pakahtua kun ensimmäisen kerran näin pentueen, josta tuleva karvakorvamme kotiutuu ensi viikon lopussa. Vielä minun on tehtävä päätös kahden nartun välillä, mutta onneksi pääsen katsomaan pentuja vielä toisen kerran tällä viikolla. Joka tapauksessa sanottakoon, että pennut tuntuivat olevan kaikkea sitä, mitä niiltä toivoin ja odotin - rohkeita, iloisia, ahneita ja valtavan uskomattoman ihanan mielettömän suloisia. En vieläkään käsitä sitä, että meille ihan oikeasti tulee pentu!