Kylläpä on pitkä hiljaiselo bloggailusta takana! Paljon on tapahtunut sitten elokuun, jolloin viimeisimmän kirjoitukseni olen julkaissut. Mukamas on ollut puolen vuoden ajan sellaista haipakkaa, ettei ole edes tietokonetta ehtinyt avata. Noh, ehkäpä nyt taas innostun - tai sitten en. Mukavaa on ainakin pitkästä aikaa lukea vanhoja tuttuja blogeja ja kuulostella mitä teille kaikille kuuluu.
Helgasta on blogitauon aikana kasvanut 1-vuotias nuori saksanpaimenkoiran alku. Nimenomaan alku, sillä aikuiseen kokoon kasvaneen kropan alla piilee vieläkin ihan pentu. Ikinä en olisi uskonut, että nämä kehittyvät henkisesti näin hitaasti! Mutta mikäpä tässä on kiire, nautitaan jokaisesta päivästä ja ollaan lapsia juuri niin kauan kuin lapsettaa.
Treenattu ollaan kuitenkin ahkerasti ja siitä voisi kirjoittaa vaikkapa kokonaisen romaanin. Kun käy 2-3 kertaa viikossa puruissa, kerran viikossa tottiksissa, 2-3 kertaa viikossa jäljellä, treenaa kotona tottiksia miltei päivittäin ja tietysti huolehtii koiran fyysisestä peruskunnosta niin lopputulemana ei tarvitse paljoa miettiä mitä vapaa-ajallaan tekisi. Mutta eipä tähän leikkiin ryhtyisi, jos ei siitä nauttisi täydestä sydämestä.
Rockyn treenaamiset ovat jääneet kovin vähäisiksi. Jonkin verran ollaan tehty tokoa ja frisbeetä ja tarkoituksena olisi kisata kummassakin lajissa tänä kesänä. Tokossa avoimen liikkeet ovat sinänsä hyvässä muistissa, mutta tunnetilassa ja toimintavarmuudessa on iso työ edessä. Frisbeessä puolestaan tökkii ohjaajan tekniikka isosti... Lisäksi kuntotreeniä pitäisi alkaa pikapikaa veivata, jos haluaisi koirun olevan elokuussa kisakondiksessa.
Jotenkin Rockya on kivempi treenata nyt, kun Helga on talossa. Ehkä Helgan myötä suurimmat paineet ovat karisseet ja osaan suhtautua Rockyn tekemiseen huomattavasti rennommin. Tämä puolestaan näkyy koiran tekemisessä - Rocky on vapautuneempi ja aktiivisempi kuin ikinä.
Happy on oma, ihana, suloinen itsensä. Syksyllä vietettiin 10-vuotissynttäreitä ja vielä jaksaa pappa painaa nuorempien kanssa ja pitää raudankestävää jöötä laumassa. Jokin aika sitten podettiin hetken aikaa kovia selkäkipuja, kun papparainen putosi puron jäihin. Onneksi siitäkin selvittiin levolla ja kipulääkkeillä. Nyt taas vietellään leppoisan rauhallisia eläkepäiviä sohvalla makoillen, metsässä hiippaillen ja omaa tonttia vartioiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti